“Tiedättehän kun ihmiset kuvailevat teitä adjektiiveilla, usein ne ovat niitä samoja. Minun kohdalla ne ovat yleensä rohkea, itsepäinen, sanavalmis ja iloinen. Usein tekisi mieli huutaa että en todellakaan ole vain noita, mutta en huuda, en uskalla.

Minussa on puoli jonka harvat näkevät, usein se on piilossa jopa itseltäni. Olen alkanut uskomaan noihin adjektiiveihin, sovitan itseni muottiin jonka itse muiden avustuksella olen rakentanut. Kuoreni on se iloinen ja sanavalmis mutta jossain siellä kuoren alla olen minä. Minä joka on herkkä ja hiljainen, epävarma ja jopa melankolinen joskus. En uskalla näyttää sitä toista puolta itsestäni koska se tulkittaisiin heikkoudeksi ja heikko en halua olla. Ikinä.

En tykkää kun minua katsotaan pitkään, katsoja voi nähdä jostain raosta sinne sisälle. Kun lähdin Riikan matkaan, tiesin että Riikka näkisi sen toisenkin puolen ja kumma kyllä, en pelännyt näyttää sitä hänelle, luotan Riikkaan ja hänen kanssaan on helppo olla, Riikka ei ihmettele että miksi tuo ei puhu ja naura vaan antaa olla niin kuin hyvä on olla.

Kuvauspaikaksi valikoitui kuin itsestään silta joka symboloi minulle matkaa. Matka jossa olen viime vuosien aikana selvittänyt sitä kuka minä olen, mikä minä olen. Olin vuosia äiti. Pelkkä äiti mutta silti kahdelle ihmiselle kaikki. Hukkasin itseni siihen äitiyteen, en enää tiennyt kuka minä olen. Kunnes sen matkan aikana tiesin taas. En täydellisesti, tuskin kukaan koskaan pystyy tuntemaan täydellisesti itsensä, mutta löysin silti edes pienen palasen muutakin kuin äitiyden. Tuo silta on symboli sille matkalle.

Tänään näin ne kaikki 213 kuvaa itsestäni. Kun katselin kuvia lattialla, ajattelin että tuossa olen minä. Minun monta puoltani: naurava, vakava, onnellinen, surullinen, epävarma, itsevarma. Päällimmäinen tunne oli kuitenkin onnellisuus. Minä en ole vain ne neljä adjektiivia, minä voin olla kaikkia maailman adjektiiveja ja vain minä itse määrittelen mitä minä olen. Huomasin että ehkä olenkin ollut itse itselleni se suurin mörkö, ei haittaa jos ei aina jaksa olla rohkea ja on ok näyttää se muillekin. Melkein tekisi mieli pistää pystyyn valokuvanäyttely ja kutsua ihmiset katsomaan: Tässä olen minä, kaikki minun puoleni, tervetuloa ja tutustukaa.”

-Merja 33v