Tervetuloa Ruuhkapirtin rouva.

Eka teksti Ruuhkapirtistä. Oon elämässäni kirjoittanu paljon, jo nuorena rakastin purkaa ajatuksia kirjoittamalla. Monesti musta tuntuu että osaan paremmin kirjoittaa kuin puhua, vaikkei puhuminenkaan tuota mulle (yleensä) vaikeuksia. Tykkään tosi paljon luovasta kirjoittamisesta, ajatuksen virtauksesta jonka vaan antaa syntyä oman pään tuotoksista. Ja sitä tuotosta muuten riittää…

Ehkä olis paikallaan hieman esittäytyä. Blogin nimi saattaa antaa ymmärtää että meillä on paljon porukkaa, ajatus kuitenkin oli nimellä kertoa tästä ajasta mitä parhaillaan elän, ihanat ja kamalat ruuhkavuodet. Oon siis tämän meidän Ruuhkapirtin rouva, terve! Tottelen nimeä Riikka ja äiti. Mulla on siis lapsia, tytöt on syntyneet 2012 ja 2010 ja pienen pieni poika on syntynyt keväällä 2018. Ite täytän kohta 36-vuotta.

No tietysti ekana puhutaan lapsista ja siitä ku on äiti. Oon kuitenkin paljon muutakin: nainen, ystävä, puoliso, tytär, sisko, täti jne.. Mulla on aina kiinnostanu tosi paljon ihmisyys ja itsetuntemus. Oon kiertäny aikanaan varmaan kaikki mahdolliset ansat ja syyllistyny milloin mihinki. Olipa ansa ollu mikä tahansa, siihen on liittyny vahvasti itteni unohtaminen tai itteni pienentäminen. Oon siis ollu superhyvä itteni dissaaja aikanaan. Jossain vaiheessa kun tuo itsetuntemus muuttui ylianalysoinnista tietoisuuden laajentamiseksi, aloin pikkuhiljaa päästä irti myös noista ansoista.

Nykyään elämä on hieman erilaista, kun oppiminen ei enää tapahdu pään hakkaamisella seinään (ainakaan joka kerta). Turha kuitenkaan edes tavoitella mitään täydellistä balanssia, se on vaan illuusio ja kaukana ihmisyydestä, joten kyllä, myös minä oon välillä kakara ja kyllä elämä muakin horjuttaa. Ja niin se pitää ollakki. Koin aikanaan kantapään kautta menemisen tehokkaana oppimisena ja siitä oli haastavaa luopua, kai siihen oli jotenki jääny koukkuun. En silloin uskonu että myös rakkauden kautta oppiminen on ihan yhtä voimakasta.

Voisin sanoo itteeni semmoseksi rakkauden pulputtajaksi. Nään rakkauden paljon isompana juttuna kuin esim. parisuhderakkautena. Koen sen rakkautena, jos pillitän vaikka siitä, kuinka luonto on vaan niin kaunista, tai sitten vaikkapa töissä asiakkaan kanssa kohtaaminen tuntuu minusta tosi usein rakkaudelta. Mä ymmärrän rakkauden universaalina. Mulle se on supervoima.

Tänä päivänä hitaat arvot ja tietoisuus on paljon pinnalla, joka on tietysti tosi hieno asia. On hienoa, että ihmiset herää katteleen vähä syvemmin tätä kaikkea ja uskaltaa myös heittäytyä mukaan omaan prosessiinsa vapautumaan mukaan kerätyistä opituista tavoista elää ja hengittää. Nykyään tuntuu olevan vaikka millasta henkistä opastusta tarjolla yksisarvisista keijuihin. Näitä yhtään väheksymättä haluan itse lähestyä tietoisuutta arjen tasolla. Ihmisenä kasvaminen on yks mun lempiaiheita, jossa mun ajattelu pohjautuu vahvasti traumaan, taakkasiirtymiin, kiintymyssuhteisiin, mielenhallintaan, intuitioon jne. Jep, oon siis sosiaalialan ihminen. En kuitenkaan halua pistää itteäni mihinkään lokeroon vaan kaikessa tekemisessä  ja ajatuksen juoksussa näkyy vahvasti luovuus ja vapaa ote. (Jos ammatillinen puoli Ruuhkapirtin rouvasta kiinnostaa niin vilase www.riikkavaaraniemi.net).

Niin, onhan Ruuhkapirtillä myös isäntä, mun “baby” ja paras ystävä, jonka kans tätä hommaa pyöritellään. Me eletään uusperhearkea, vaikkakin tämä meidän arki eroaa monien muiden uusperhearjesta siinä ettei meidän elämässä juurikaan eksiä pyöri. Kaikki lapset on meille yhteisiä, nuorimmainen myös biologisesti. Myös parisuhteet on musta aivan äärettömän mielenkiintoinen aihe. Itsekseen ollessa on vielä suhteellisen helppoa olla balanssissa (mun mielipide), mutta siihen ku nakataan toinen ihminen niin taas pitää hakee kaikki uusiksi.

Tässä blogissa tulen varmasti kirjoittamaan jotain parisuhteista, vanhemmuudesta, ihmisyydestä, kasvamisesta, tunteiden kanssa elämisestä ja ihan vaan olemisesta, mutta toivottavasti myös jotain kevyttäkin. Tässä minä nyt sitten näiden pikkuvarpaiden kanssa kirjoittelen kunhan sopiva hetki siihen löytyy. Tällä hetkellä toinen jalka heiluttelee kehtoa, jätkä kun tykkää olla liikkeessä. =) Tervetuloa siis minulle, Ruuhkapirtin rouvalle omaan päiväkirjaani ja sinulle joka eksyit tätä lukemaan. <3

 

 

 

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *