Sanna kirjoitti voimauttavassa omakuvaretriitissä kirjeen itselleen. <3
 
“Terve!
 
Siitä onkin jo kulunut jonkin aikaa, kun olemme kirjoitelleet ja nyt oli ihan pakko kirjoittaa, on nimittäin sellaiset viikonloppufiilikset takana, että huh, huh.. Olen yllätysyllätys Taivalkoskella, Koillismaalla, luonnon hellässä huomassa. Huvittavinta on tämä, että olen niin lähellä kotia ja kokemassa varmaankin yhtä elämäni käännekohtaisinta viikonloppua.
 
Katsoessani Taivalvaaran maisemia huoneeni ikkunasta, jykeviä Koillismaan karussa maassa, pystyssä huojuvia mäntyjä; ajattelen, hyvä että tein tämän matkan!
 
Voimaannuin jo näistä maisemista, saatikka viikonlopun annista ja toivon saavani viedä mukana noiden jylhien vaarojen ja pystyyn kelottuneiden puiden voimaannuttavaa voimaa myös sinne ei niin jykevään maaperään, mutta kotiin kuitenkin.
 
Viikonloppu todisti hukassa olleen minäni jälleen löytyneen. Polulta alkaa olla jo ruoho leikattu, pidät vaan sen ruohon sopivan pitkänä että se tuntuu hyvälle jalan alla, niin matka joutuu ja sujuu!
 
Olet kyllä hyvä tyyppi! Näillä mennään, älä unohda itseäsi! Olet tärkeä!
Eeva Kilpi on sanonut ja kirjoittamalla kiteyttänyt yhden lempirunoista ja tämän hetkisen tunteen ja todellisen terapiaretriitin päätteeksi sopivin sanoin:
” Nukkumaan käydessä, ajattelen: Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä, kävelytän, uitan, pesen, kutsun iltateelle, 
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen.
Kehun: Sinä, urhea pikku nainen, minä luotan sinuun!”
 
Toivotan Sinulle valoisia ruskan värien täyttämiä, kynttilän liekin lämmittäviä syyspäiviä.
 
Syksyssäkin on paljon hyviä asioita! Voi hyvin!”
 
-Sanna 54v