Blogi, jonka artikkelit ovat täynnä
inspiraatiota ja omannäköisiäsi oivalluksia.

Jätin kertomatta oleellisen osan itsestäni, työotteestani ja elämänkatsomuksestani.

Kirjoittaja

Tämän vuoden kuviot laittoi mut kirjoittamaan itsestä päivitetyn esittelyn, eri kaavalla kuin koskaan aikaisemmin. Kun aloitin mun yritystoiminnan täällä Kuusamossa, tein yhden sellaisen strategisen valinnan, jonka takaa haluan nyt astua pois. Oon tätä asiaa makustellut ja tuntuu että tää pitää kirjoittaa juuri nyt.

Eli moi! Oon edelleen se sama Riikka, mikään ei ole muuttunut, paitsi tokihan omaa henkistä kehitystä tapahtuu koko ajan. On kuitenkin yksi asia mitä en varsinaisesti oo salaillu, mutta mitä en oo myöskään isommin huudellu. Oon uuden ajan ajattelija, vahvan intuition omaava henkinen ihminen ja energiatyöskentely on ollu osa mun työtä koko ajan. Joidenkin asiakkaiden kanssa näistä asioista puhutaan hyvinkin avoimesti, toisten kanssa ei ollenkaan.

Palataan ajassa taaksepäin reilu kaks vuotta, jolloin piti tehä päätöksiä miten omaa yritystä aletaan rakentamaan. Arvioin silloin, että koska tuotan myös sosiaalihuollon palveluja, mun ei oo sopivaa puhua esimerkiksi energioista, vielä vähemmän hoitaa niillä. Halusin siis että mua pidetään uskottavana. Nyt silläkin uhalla, että joku saattaa mahdollisesti kattoa mua kieroon, haluan avata tätä asiaa. Tänä vuonna tulee 15 vuotta täyteen siitä kun oon valmistunu sosiaalialalle ja koko ajan mun tärkein työkalu on ollu juuri mun intuitio ihan sieltä valmistumisesta asti. Oon aina kuunnellu omaa vaistoa, mitä on järkevää tehdä ja mihin suuntaan edetä kenenkin kanssa. Jo heti mun uran alussa opettelin erään asiakkaan kanssa lastensuojelulaitoksessa koskettamista, koska tunsin, että niin täytyy tehä. Halusin näyttää raivoavalle lapselle, että on olemassa myös positiivista koskettamista. Ensin istuttiin vierekkäin, sitten istuttiin niin että meidän jalat hipais toisiaan. Sitte halattiin. En mä muiden kans niin tehny, niiden kans tein niitä asioita mitä mun intuitio kerto mikä olis tärkeää heidän tarina ja elämäntilanne huomioiden.

Oon kokenu että henkisyys on jonkinlainen tabu sosiaali- ja terveysalalla. Voihan olla että tää on vaan mun ajatus, mutta silti uskon että ehkä joku muukin kokee näin ku minä. Tää tabu liittyy mun mielestä siihen pelkoon mitä minäkin kannoin, niinku menettäis jotenkin uskottavuutensa, niinku olis jotenki huuhaa, vähemmän pätevä. Tabut ei kuitenkaan muutu, jos niiden takana seisoo hiljaa piilossa. Tänä päivänä puhutaan jo enemmän esimerkiksi erityisherkkyydestä, uuden ajan lapsista, meditaatiosta, energioista jne. Erityisherkkä minäkin koen olevani, aika hauskaa kyllä se, kuinka joskus vihasin tuota herkkyyttä, mutta onneksi ymmärsin jo parikymppisenä, kuinka suuresta voimasta puhutaan. Mun tietämyksen mukaan energeettisyys on osa mua, sua ja koko maailmaa ja vieläpä aika olennaisesti. Me ei päätytä siihen mihin iho loppuu vaan jatkutaan energiana ja vaikutetaan paljon paljon laajemmalla. Mulla olis vaikka mitä kerrottavaa näihin asioihin liittyen, mutta jospa tää riittäis tältä erää.

Mitä tää kaikki tarkoittaa käytännössä? Muuttuuko joku? Alanko tekemään energiahoitoja tai miten käytän intuitioa? Edelleen oon se sama Riikka mikä aikaisemmin, tarjoan edelleen samoja palveluja mitä aikaisemmin. Mikään ei oo muuttunu. Edelleen jatkan tekemistä omalla tyylillä niinku tähänki asti, edelleen mun intohimoaihe on itsetuntemus, mutta ehkä nyt voin näkyvämmin puhua myös tästäkin osasta mun työtä. Energiatyöskentely on kaiken sisällä jo valmiiksi, on ollu myös jo silloin pari vuotta sitte milloin tein päätöksen olla asiasta hiljaa. Miten käytän intuitioa? Samalla tavalla kuin tähänkin asti, kuuntelen, kuulostelen, kattelen ja tunnustelen. Tänään juttelin asiasta erään ihmisen kanssa, puhuttiin että mun auttamistyö on ikäänku järjestelijän työtä. Järjestelen ihmisiä kohti uusia mahdollisuuksia, kohti omaa potentiaalia. Vaikka koen että jotain tällaista järjestelyä tapahtuu, tekee kaiken työn ihminen itse, edelleenkään multa ei löydy hopeatarjotinta. Ja miksei? No siksi, ku semmonen ei auta ketään. Oon hetken vierellä, tavoitteena tehdä itteni tarpeettomaksi. Oikeastaanhan tässä asiassa ei edes oo mitään kovin ihmeellistä, ihan tavallista elämää, jossa kaikki on ihmeellistä.

Rakkaudella, Riikka

Uuden ajan ajattelija, valmentaja ja kouluttaja

Auta ystävääsi jakamalla inspiraatiota :

Share on whatsapp
Whatsappaa
Share on facebook
Facebookkaa
Share on twitter
Twiittaa
Share on linkedin
Jaa verkostollesi
Share on email
Lähetä sähköpostilla
Share on print
Tulosta

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

ILMAISTA
INSPIRAATIOTA ARKEESI

TERVETULOA
ERITYISEEN-VERKKOKAUPPAANI!

Inspiroidu lisää

Riikka

5 askelta parempaan tunteiden hallintaan

Pirtti sai rouvansa ja ruuhkansa viime kesänä kun mä haalasin tyttöjen kanssa meidän kamppeet tänne Kuusamon syrjäkylille. Siinäpä se on pian vuosi mennytkin. Pirtti on noussu pystyyn 50-luvulla, jonka jälkeen se onki isännän suvussa pyöriny. Me asutaan landella, tässä pikkukylässä on varmaan muutamakymmenen ihmistä ja keski-ikää en edes uskalla arvata. Tää paikka on keskeltä mun

LUE LISÄÄ »
Riikka

Parisuhde lapsiperheessä ja läsnäolevan katseen merkitys

Kun meille syntyi vauva huhtikuussa, eräs kaverini toi erilaisen lahjan, vauvalle pienen lelun, isosiskoille tikkarit ja meille viinipullon. Sanoi, muistakaapa pitää huolta toisistanne. Olisin halunnu samantien korkata viinipullon ja lähteä isännän kans rantasaunan lämmitykseen.. Mutta, meillä on tosiaan vauva, mä imetän. Mielessä kelailin että milloinkahan tuon onnistuu korkkaamaan. Eihän kyse mistään viinin juonnista ollu, vaan

LUE LISÄÄ »
Vieritä ylös