“Tulin omakuvatyöpajaan etsimään hieman sumentunutta minääni. Avioliitto, lasten syntymät ja kiireinen arki ovat jotenkin sekoittaneet itseni etten oikein tiennyt kuka olin. Olen itse mielelläni kameran takana; saan voimaa siitä kun saan napattua ainutlaatuisen hetken ja koen miten sanaton yhteys syntyy kameran ja kuvattavan välille. Olin jotenkin aina kokenut ettei minusta oltu otettu paljoa kuvia, saatika tavoitettu sitä tunnelmaa, jota itse haluaisin välittää. Kuvaajalla on tietynlainen valta, mutta työpajassa pääsin itse vaikuttamaan kuvattavana. Löysin kuvien avulla sen pitkään kadoksissa olleen hymyn ja ilon. Lisäksi ltavoitin kuvieni kautta eri roolini selkeästi. Tein kuvien avulla itsestäni persoonakuvauksen ja liitin niihin pieniä elämän ohjeita jatkoa varten, jos joskus minuus olisi uudelleen sumentunut ja arjenpyörteet ottaisi vallan. Mieheni liikuttui katsottuaan persoonakuvaukseni; olin niin avoimesti ja rehellisesti kuvannut itseäni.

Muistan kuinka juuri tätä kuvaa ottaessa parini sanoi: Wau, oli niin syvä katse sisimpään, tuntui että tulit kameran läpi.”

-Jenni 33v