“Olen kuullut Voimauttavan valokuvan menetelmästä ensimmäistä kertaa noin kymmenen vuotta sitten. Jo tuolloin ajattelin, että olisi mielenkiintoista tutustua menetelmään paremmin. Kun Riikka julkaisi tiedon omakuvaretriitistä ja ajankohtakin sattui sopimaan, olin ihan valmis lähtemään!

Nautin viikonlopusta todella paljon. Etelän hektisen elämän jälkeen oli ihan mahtava tunne saapua luonnon keskelle ja siihen äänettömään rauhaan. Koska muita ärsykkeitä oli vähän, sain keskittyä vain itseeni ja ryhmän tarinoihin. Ryhmähetkien välillä samoiltiin metsässä ja syötiin mustikoita. Meidän ryhmästämme tuli nopeasti tosi tiivis ja oli ihana jakaa ajatuksia.

Minä olen tykännyt aina kuvata tosi paljon, mutta vastaavasti kuvattavana oleminen on haastavaa. Osan kuvista otimme yöllä. Näen omissa kuvissani helposti enemmän negatiivista kuin positiivista ja siksi viihdyn kameran takana. Aluksi omien kuvien katsominen olikin vaikeaa ja tuntui, etten näytä kuvissa itseltäni. Kävimme toisen kuvausreissun, jonka kuvista pidin tosi paljon. Uskalsin olla enemmän auki.
Minulle tunteiden tunnistaminen ja näyttäminen on välillä haastavaa – viha on erityisen vaikea tunne. Kun Riikka ehdotti vihan työstämistä kuvan kautta, ajatus houkutti. Keskisormien pystyyn nostaminen kuvissa oli minulle jollain tavalla tosi spontaania ja vapauttavaa. Keskisormet nousivat kuluneelle vuodelle, jonka haasteena ovat olleet erityisesti terveysongelmat.
Olen ihmisenä todella herkkä ja aiemmin olen nähnyt sen suurena heikkoutena. Nykyään en luopuisi herkkyydestäni, sillä se auttaa minua esimerkiksi työssäni. Laura sai napattua minusta ihanan “herkkiskuvan”, jossa näen herkkyyden tosi kauniina. Halusin korostaa kuvissani luonnollisuutta ja siksi ne kaikki otettiin ilman meikkiä ja muutenkin suurempaa laittautumista.”
-Tanja 33v