Oma kirjoittamisen polte jäi strategioiden varjoon. Nyt haluan blogata vapaammin minuna.

Maanantai-ilta ja kello on 22.30. Haaveilin nukkumaanmenosta jo pari tuntia sitten ja nyt ku se ois mahdollista niin hupsista! Mä oon hyvin idearikas ihminen (ainaki silloin ku mua kiinnostaa käsillä oleva juttu) ja kirjoitan ideoita muistiin ja palaan niihin uudelleen parempana aikana. Silloin myös moni idea jää hautumaan pidemmiksiki ajoiksi, vaikka kyllä tosi moni juttu menee maaliinki. Nyt tuli sellainen ajatus, josta tiesin että tää pitää tehä heti. Tai ainaki laittaa alulle.

Mustahan tuli yrittäjä oikeastaan puolivahingossa, vaikka mulle onkin ollu aina selvää, että jonain päivänä musta yrittäjä tulee. Ja jos joku ei nyt tienny niin mun duunia on siis: itsetuntemusohjaus, työnohjaus, hypnoosi, voimauttava valokuva ja sosiaalihuoltopalvelut. Piakkoin tulevia uusia kattauksia on myös nepsy-valmennus ja kognitiivinen lyhytpsykoterapia. Ihmisenä oleminen ja eläminen kiinnostaa mua siis ihan valtavasti. Kuitenki silloin ku musta tuli yrittäjä, mulla kulki koko ajan mukana ajatus vaikuttamistyön tekemisestä. En välttämättä edes tienny mitä se mulle tarkoitti, mutta etenkin kirjoittaminen on ollu mulle tosi rakas juttu.

Mun elämä muuttui merkittävästi eräänä tiettynä päivänä, joka oli muistaakseni vuonna 2013. Se päivä on mun koko elämäntarinan kannalta yks tärkeimpiä muutoskohtia. Ja mitä silloin tapahtui? Aloitin silloin kirjoittamaan julkisesti blogia omalla nimelläni, kirjoitin elämästä, parisuhteista, henkisestä kasvamisesta jne. Mua jännitti miten ihmiset suhtautuis asiaan, koska niitä juttujahan pääsi lukemaan myös mun pomo tai äiti. Oon ala-asteesta eteenpäin, lähes koko elämäni potenu jonkinlaista huonommuuden lukkoa/huijari-syndroomaa, niin ehkä siksi tuo omalla nimellä omien ajatusten ääneen ”sanominen” oli niin jännittävää. Onneksi nykyään tuon lukon kans oleminen on jo helpompaa, vaikka kyllä vieläkin on tilanteita jossa vanhat kaiut nostaa päätään.

Ennen ku aikanaan aloitin tuon blogin kirjoittamisen, tiesin kyllä että mulla on paljo sanottavaa elämästä ja ihmisenä olemisesta, mutta olin jättäny aina kaikki herkut sisälle omaksi tiedoksi, luulin ettei niissä oo mitään ihmeellistä, koska kaikillahan niitä herkkuja on. Kuitenkin sen jälkeen kun aloin tuota sisäistä maailmaa ulos purkamaan, ymmärsin ihmisten kommenteista, ettei kaikki tuntenukkaa just sitä mun herkkua ja ainaki ne halus lukee siitä. Olin kuitenkin varovainen, halusin kirjoittaa hyviä postauksia, enkä antanu siihen omaa sieluani täysin rehellisesti mukaan, en ollu vielä valmis siihen. Ihmiset kommentoi paljon mun juttuja ja koin esimerkiksi että oma äitini tajusi eka kertaa kuka mä oikeasti oon. 

Oonhan mä sen jälkeen kirjoitellu vähä sitä sun tätä ja välillä ollu montaki projektia joko pöytälaatikossa tai julkisesti jaossa. Toki omaan yritystoimintaan oon tuottanu paljon monenlaista sisältöä niin toki siitä kirjoittamispoltteesta on ollu tosi kovasti hyötyä. Kaiken tuon yritystoiminnan kehittämisen (joka on myös mun suuri rakkaus) ohessa jotain kuitenki muuttui bloggaamiseen liittyen. Tuli aikataululliset haasteet, tuli paljon tietoa markkinoinnista ja oman liiketoiminnan kehittämisestä. Moniki markkinoinnin ammattilainen on ohjeistanu mua siitä mitä mun kannattais omalla blogilla tehdä eli miten sitä hyödyntäis yritystoimintaan liittyen. Kirjoittaminen alkoi harvenemaan ja harvenemaan, joka oli ristiriidassa sen mun palon kanssa. 

Mulla oli ajatus: halusin kirjoittaa jotain tärkeää, mistä ihmiset saiski oikeasti jotain, ehkä sillä tavoin tehä sitä vaikuttamistyötä. Nyt huomaan, että tuo ajatus on menny täysin mettään, koska samalla kun halusin kirjoittaa jotain muille, mulla unohtui se alkuperäinen ajatus, että se kirjoittaminen oli MULTA MULLE! Ja silloin mä sain olla enemmän vapaa. Ja tää mulle aukesi just nyt. Olinkin miettiny miksi mulla on niin helppoa tehä someen mun näköistä aitoa sisältöä verrattuna blogiin. Olin ite nostanu seinän johonki semmoiseen kohtaan blogin suhteen, ettei kirjoittaminen enää toiminu. Miten ihmeessä multa onki tämmönen asia jääny huomaamatta! 

Joo, tiedän, pitäs miettiä kohdeyleisöä, kirjoittaa heitä koskevaa sisältöä, antaa näkökulmaa erilaisiin ongelmiin, lisäarvoa lukijoille, tekstiä josta myös hakukoneet tykkää, ymmärrän! Olishan se tärkeää, mutta kun minä en halua että mun kirjoittaminen menee tuolleen ”vakavaksi” tai että pitää yrittää sanoa jotain timanttista (hehe). =) Haluan palautua takas siihen vanhaan, paitsi vapaammalla ja rehellisemmällä otteella, kirjoittaa mitä huvittaa, eikä siten että mietin mitään kohdeyleisöjä, koska silloin ku kirjoitin MULTA MULLE, niin se oli oikeasti ihan mielettömän ihanaa! Toki mun aiemmatki kirjoitukset on ollu rehellistä minua, mutta se ite kirjoittaminen on ollu tosi vaivalloista, siitä katosi se mulle tärkeä flow. Tällä oivalluksella, joka suorastaan tipahti mun syliin, haluan uhmata kaikkia fiksuja markkinointi-strategioita ja ottaa tähän bloggaamiseen vähä erilaisen näkökulman: mä haluan irrotella, juhlia, päästää irti, kipuilla, itkeä, raivota. Tai ihan mitä vaan miltä sattuu tuntumaan! Ah! Miten ihanaa!

Ehkei tämä nyt ihan sellaista vaikuttamistyötä oo mistä aluksi kirjoitin, mutta ainaki tää saa mun sydämen pulputtelemaan ilosta, tulee tosi vapautunu olo. Yrittäjänä ite luon oman työni ja sen lisäksi minussa elää aina pieni vastavirtaan uiva kapinallinen, niin kai minä tämän blogin saan vetää oikeasti rehellisemmin itteni näköiseksi, minkä tavoite voi olla vaikka se oma ihana pulputtelu! MULTA MULLE, vaikka toki toivon, että joku muukin mun pulputteluista voi jotain saada itelleen mukaan. Tervetuloa siis mun blogin uudelle aikakaudelle, joka alkaa än-yy-tee-NYT!

Rakkaudella, Riikka

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *