Blogi, jonka artikkelit ovat täynnä
inspiraatiota ja omannäköisiäsi oivalluksia.

Parisuhde lapsiperheessä ja läsnäolevan katseen merkitys

Kirjoittaja

Kun meille syntyi vauva huhtikuussa, eräs kaverini toi erilaisen lahjan, vauvalle pienen lelun, isosiskoille tikkarit ja meille viinipullon. Sanoi, muistakaapa pitää huolta toisistanne. Olisin halunnu samantien korkata viinipullon ja lähteä isännän kans rantasaunan lämmitykseen.. Mutta, meillä on tosiaan vauva, mä imetän. Mielessä kelailin että milloinkahan tuon onnistuu korkkaamaan. Eihän kyse mistään viinin juonnista ollu, vaan siitä että mulla oli niin ikävä meidän parisuhdetta, yhteistä aikaa. Loppuraskaus ja synnytys oli tietenki tehny tehtävänsä, oma kroppa oli vieras, ja synnytyksestä ei vielä ollut palautunut. Vauva-arki tuntui väsyttävältä ja ajattelin että kyllä lapset pitäis tehdä alle kolmikymppisenä, että jaksais paremmin kaiken valvomisen jne.

Nyt kun meidän pikkujätkä on tasan 2 kk, on tilanne toinen. Ei tarvittu viintä siihen että yhteys parisuhteeseen palautui. Siihen tarvittiin vaan katseita. Oon jo valmiiksi ollu vakuuttunut katseen voimasta. Oon siis aikanaan törmänny voimauttavan valokuvan menetelmään, joka vei mut kerralla ja menetelmään liittyvästä filosofiasta on tullu ikäänkuin oman elämän filosofia, tietysti hiomalla Riikkamaiseksi. Tästä voisin kirjoittaa vaikka yhden postauksen, mutta nyt en sitä kuitenkaa tee. Anyway, tuossa voimauttavassa valokuvassa katse on se juttu ja oon töissä nähny monet kerrat kuinka voimakas katse voi olla ja kuinka paljon hyvää sillä voi saada aikaiseksi. Nyt sain nähdä mitä se teki meidän arjessa.

Ku alkuhuumat on ohi ja ruuhkavuosien arki rullaa, saattaa luisua helposti melko kauaskin toisesta. Tietysti parisuhteessa on erilaisia vaiheita ja myös se vaikuttaa niinku moni muuki asia. Helposti voi joutua tilanteeseen jossa arki vie ja siinä vaan vikistään mukana. Meillä oli varmaan käännekohtana se, kun yhtenä iltana puhuttiin ja tuuletettiin ajatuksia kasvatuksesta ja parisuhteesta. Sen jälkeen me on katsottu toisia joka päivä, ei siis vaan vilkaistu vaan oikeasti katsottu. Ja mitä tapahtui? Pääsi takaisin semmoiseen hihittelyvaiheeseen, tytärkin kysyi että miksi teillä aina naurattaa kun katsotte toisia. Noiden katseiden jälkeen mulla ei oo enää ikävä meidän parisuhdetta, koska ollaan enemmän läsnä toisille.

Mitä tietoisuus vois olla lapsiperhearjessa? Mulle se on tietoisuutta ajasta ja läsnäolosta, kaikki tarvii aikaa, minä omaa aikaa, isäntä omaa aikaa, jokainen lapsi huomiointia ja aikaa, koko perhe perheen yhteistä aikaa ja me isännän kans parisuhdeaikaa. Tietoisuus arjessa on heittäytymistä hetkeen, olla läsnä siinä kun pesen 6-vuotiaan hiuksia, olla oikeasti mukana eikä vaan suorittaa tapahtumaa. Oon ruvennu nauttimaan aamulla kaurapuuron keittämisestä. Ihan naurattaa ajatus, olla läsnä puuron porpottelulle, mutta se on ihanaa, kun ei oo kiire mihinkään, olla vaan ja nauttia siitä. Puurokattila tuo myös kaikki saman pöydän ääreen ja se on parasta. Tietoisuus arjessa on läsnäolemista hetkessä, tekipä sitte ihan mitä tahansa.

Pienistä hetkistä muodostuu koko arki ja länäolo antaa niihin enemmän merkityksellisyyttä. Kaikkien aikatarpeet ei tässä tilanteessa pysty täyttymään, varsinkaan omat. Tähtihetket on siinä arjen keskellä ja parisuhdeaika limittyy päällekäin koko perheen yhteisen arjen kanssa, aikaa on koko ajan. Eihän se oo semmosta parisuhdeaikaa että saatas olla ihan kahestaan, mutta onneksi on ne katseet ja hihitykset. Olis virhe jäädä oottamaan semmosta mihin tällä hetkellä ei oo mahdollisuutta, jos jää oottaa sitku-hetkeä, niin saattaa myöhemmin herätä siihen että parisuhteen päälle onki tullu pause-merkki.

Testaappa omassa arjessa katseen voimaa, keskity katseeseen, olipa kyseessä lapsi, mies tai anoppi jne. Oo katseessa läsnä. Katso kuinka spesiaali toinen onkaan, lumoudu, mitkä silmät, miten toinen vaan on siinä omine spesiaalipiirteineen. Oo kuitenkin tietoinen katseen voimasta, koska se voi olla myös vallankäytön väline. Jos tuntuu että arki vie ja sinä vikiset, ajattele oravanpyörää, oo se orava, mutta heitä se pyörä siitä hevonkuikkaan. Läsnäolo helpottuu kun et oo pyörän sisässä, jos on kiire, keskity hetkeen ja mee hitaammin. <3

Auta ystävääsi jakamalla inspiraatiota :

Share on whatsapp
Whatsappaa
Share on facebook
Facebookkaa
Share on twitter
Twiittaa
Share on linkedin
Jaa verkostollesi
Share on email
Lähetä sähköpostilla
Share on print
Tulosta

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

ILMAISTA
INSPIRAATIOTA ARKEESI

TERVETULOA
ERITYISEEN-VERKKOKAUPPAANI!

Inspiroidu lisää

Riikka

5 askelta parempaan tunteiden hallintaan

Pirtti sai rouvansa ja ruuhkansa viime kesänä kun mä haalasin tyttöjen kanssa meidän kamppeet tänne Kuusamon syrjäkylille. Siinäpä se on pian vuosi mennytkin. Pirtti on noussu pystyyn 50-luvulla, jonka jälkeen se onki isännän suvussa pyöriny. Me asutaan landella, tässä pikkukylässä on varmaan muutamakymmenen ihmistä ja keski-ikää en edes uskalla arvata. Tää paikka on keskeltä mun

LUE LISÄÄ »
Riikka

Paras versio minusta

Viime viikonloppuna kun olin mummolassa, huomasin että peilistä mua kattoi takas keski-ikäinen nainen. Mulle se ei tarkoita mitään kriiseilyä (vaikka heti mietinki, et pitäiskö värjätä tukka vähä sähäkämmän väriseksi =D ), eikä sitä et just nyt oon saavuttanu jonku tietyn iän tms. Mulle se oli semmonen hetki, jolloin sisällä tunsin jännän fiiliksen ja kun sitä

LUE LISÄÄ »
Vieritä ylös