Seisotko unelmiesi edessä?

Heip! Sain mun kaipaamaa aivotoimintaa vauva-arjen vastapainoksi ja viimeisten parin viikon aikana oon antanu luovuuden lentää ammatillisten unelmien asioissa, jonka vuoksi ammatillisuus korostuu tässä mun postauksessa. Älä hämäänny siitä vaan peilaa oman elämän unelmiin, oli ne sitte ammatillisia tai hieman henkilökohtaisempia.

USKALLATKO UNELMOIDA?
Mä oon ihmisenä semmoinen että mua kiinnostaa tosi moni juttu. Kouluttautuminen on semmoinen mitä teen varmaan vielä eläkkeelläkin. Lapsena mä unelmoin salaisesti että musta tulis laulaja. En ikinä sanonu tuota kellekkään ääneen. Kun sitten koulussa yläasteella oli jotku laulukokeet, mua tietysti jännitti ihan sairaasti. Äiti ei tietenkään tiennyt että mua laulaminen kiinnosti ja sanoi että laula vaikka ukko-nooa. Ja niin tein eli alisuoriuduin komiasti.

Noh, ei tullu musta laulajaa, mutta edelleen musiikki on mulle tosi tärkeä juttu. Yläasteella ammatilliset unelmat oli media- ja viestintäalalla, joka ei myöskään lähtenyt. Parikymppisenä löysin sosiaalialan, joka osui ja upposi. Ehkä siksi, koska silloin olin niin hukassa itteni kans. Koska ihminen kiinnosti (ja kiinnostaa) mua ihan suunnattomasti, enkä päästä itteäni helpolla, täytyi tarkastelu tietysti aloittaa itsestä. “Uppoa hetkeksi unelmiisi, muistatko vielä ensimmäiset unelmasi lapsena, ovatko lapsuuden unelmasi läsnä jollakin tasolla nykyään elämässäsi? Entä tänään, unelmoitko edelleen? Uskallatko todella haluta unelmiasi? Kuinka lähellä unelmiasi elät? Suurimpien unelmien lähellä asuu myös suurimmat pelot. Estävätkö pelot unelmiesi luo menemisen vai uskallatko kohdata myös omat pelkosi?”

AMMATILLISET UNELMAT, MILLÄ TYÖSSÄ ON OIKEASTI MERKITYSTÄ?
Mulla on ollu aina vahva sisäinen ajatus siitä mitä pitää tehä ja minne mennä. Mun työssä mä uskon siihen, että kun oon ihmisen kanssa vuorovaikutuksessa, niin se tilanne ja se ihminen näyttää sen mistä kulmasta lähetään asioita kattelee ja mitä me aletaan tekemään. Toiminnallisuudesta oon tykänny aina ja luovana ihmisenä oonkin keksiny kaikenlaista, esimerkiksi joskus vuonna kivi ja keppi olin töissä eräässä paikassa X ja mulla oli asiakas, jonka kosketus toiseen ihmiseen oli väkivaltaista, koska raivarit (ei käytöshäiriö). Minkäänlaista muuta kosketusta tällä ihmisellä ei ollut kenenkään kanssa ollu vuosiin. Vaikkei mun työhön varsinaisesti tämmöinen kuulunut, pyysin esimieheltä mahdollisuutta tehdä koskettamiseen ja tunnetiloihin liittyvää työtä tämän asiakkaan kanssa. Halusin näyttää, ettei kosketukseen aina liity negatiivinen kaiku, raivokohtaukset ja rajoittaminen. Kosketuksen kanssa mentiin etanavauhtia, eka istuttiin vierekkäin ja sitte halattiin, edettiin sen mukaan mikä näytti olevan asiakkaalle sopivasti. Samalla opeteltiin erilaisia keinoja tunteiden purkamiseen ja hallintaan, käytiin esimerkiksi metässä huutamassa ja heittelemässä kiviä jne. Oli liikuttavaa kattoa vierestä kuinka vapauttavaa olikaan päästää kaikkia hävettäviä asioita ja tunteita ulos ja tulla kaikkinensa hyväksytyksi. Kaiken tekemisen lomassa meille tuli aika hyvä boogie. Enkä mä sitä ihmettele, me oltiin siinä yhessä, kaksi ihmistä, ei niin, että oltais korostettu asiakas-ammattilainen-asetelmaa, vaikka se olikin niin. Se on vaan mun tapa, että haluan riisua tuon asetelman siitä pois aidolla kohtaamisella ja omalla olemisella. Ja vaan siksi, koska oon nähny mitä se tekee ihmiselle. Se oikeasti auttaa. Plus saan siitä itekki parhaat kiksit ja työn tekeminen on mukavampaa sekä vaikuttavampaa, olipa kyseessä sitte kevyet tai rankat asiat.

Moniki varmaan tietää, voimauttavan valokuvan menetelmän olevan mulle se THE juttu. Lyhyesti sanottuna menetelmä vei jotain 11 vuotta sitten heti kun siihen törmäsin. Kun sitten sain käytyä pitemmän erikoistumiskoulutuksen aiheesta, joka antoi valmiudet myös kouluttamiseen ja yrittämiseen, halusin alkaa rummuttaa menetelmää tutuksi näilläkin korkeuksilla. Mun ammatilliseksi unelmaksi muodostuikin että joskus haluan tehä juuri tätä työkseni, mielellään yrittäjänä. “Mitä sun ammatillisille unelmille kuuluu? Oletko työssä jossa todella haluat olla? Saatko tehdä työtä joka on sinun arvojesi mukaista? Takerrutko työssäsi kaavoihin vai uskallatko nähdä niiden ulkopuolelle ja antaa asiakkaalle sen kokemuksen, jolla on oikeasti merkitystä? Mitä pitäisi tapahtua, että sinä saisit parhaat kiksit työstäsi?”

OSTATKO OMAN UNELMASI?
Kun mulle tarjottiin niitä vastauksia mitä halusin suoraan hopealautaselta, en pystyny niitä vielä ite näkemään, enkä siis tietenkään ottanu niitä vastauksia omakseni heti. Mua vastaan nimittäin käveli Juha Vauhtipyörä Ahola. Meillä synty heti tosi hyvä yhteys ja järjettömän hyviä ja innostavia keskusteluja. Näin jälkikäteen ajateltuna, se mitä me kumpikin tehään liippaa loppupelissä aika lähelle toisia. Molemmat haluaa tehdä töitä sen eteen, että ihmiset sais elää omaa unelmaa. Juhan kans jutellessa hän haastoi, kysy niitä kysymyksiä joiden ympärille minä olin rakentanu itselle esteitä. En vaan nähny niitä vielä silloin.

Juha ehdotti, etteikö tämmöistä palvelua kannattaisi myydä ihan tavallisille ihmisille, varsinki naisille, joka oli kyllä mun ykkösintressikin. Joo, kyllä mä halusin MUTTA kuka nyt maksaisi omasta hyvinvoinnistaan? Tähän muutama itkunauruhymiö, en tiiä mitä ihmettä silloin oikein ajattelin. =) Nään kuinka silloin en vielä uskonu omaan unelmaan, vaikka olinki sinnepäin jo menossa. Onneksi keskustelut Juhan kans jätti sen verran siemeniä itämään että heräsin asian äärelle melko piankin. “Kun sinua haastetaan uuden näkökulman ottamiseen, puolustaudutko vai uskallatko mielessäsi käydä vilkaisemassa myös toista vaihtoehtoa? Selitteletkö itsellesi aina uusia selityksiä miksi tämä ei nyt onnistu vai uskallatko nähdä onnistumisesi ennen kuin se on todella tapahtunut?”

 

LUOVUUS SYNTYY TILASSA
Kesähelteet saapuivat kesällä 2018 ja naistenviikko lähestyi, jolloin on perinteenä Leenan päivän kakku äitini kanssa. Meidän molempien nimissä on Leena, niin se on kesän perinteinen mansikkakakkupäivä. Halusin yllättää äidin kakulla tuona päivänä ja pyysin ihanaa-Merjaa kakkuleipuriksi, koska hänen kakut ovat vertaansa vailla. Siinä syntyi ajatus, miksen ilahduttaisi naistenpäivänä myös muita naisia.

Kun sitten aloin katella naistenviikko mielessä mun nettisivuja, huomasin ettei mun sisäinen ajatus oo enää ollenkaan linjassa sen kans mitä nettisivuilla lukee. Kun sitten annoin luovan katseen pysähtyä kaiken sen äärelle, kävi tietysti niin että kaikki meni nettisivuilla uusiksi alustaa myöten. Kun oli aikaa ajatella, luovuus pääsi todella kukkimaan ja ideoita sinkoilee koko ajan lisää. Naistenviikon jutut toimi kuten halusinki, uudet nettisivut sai hyvän vastaanoton. Omat ammatilliset unelmat on taas lähempänä ja vetovoiman laki näyttää toimivan. “Onko sinulla tilaa luovuudelle? Tilaa itsellesi? Oletko löytänyt jo oman tapasi ammentaa luovuutta? Entä purkaa arjen kuormittavuutta? Kiire ja elämän liika täyttäminen tukkii luovuuden virtaamista. Ei siis kannata unohtaa kaiken arjen pyörityksen keskellä sitä tärkeintä, itseäsi.” <3

MINKÄ TAAKSE PIILOUDUT?
Mun ajatus on ollu koko ajan integratiivissa työotteessa, eli että siinä yhdistellään monia lähestymistapoja ja menetelmiä asiakas ja asiakkaan tilanne huomioiden. Silti Facebookissa kirjoitti voimauttava valokuva Riikka Vääräniemi vaikka oikeasti siinä oli vaan Riikka. En tiiä miten siinä oliki käyny niin, että olin jääny siihen kohtaan että piileskelin voimauttavan valokuvan takana. Olin jotenki vaan tottunu siihen. Toki mun sydän palaa voimauttavalle ja se kulkee aina mukana, mutta se on vain yksi siivu siitä mitä minä teen. Oikeasti mun toiminnassa on kyse terapeuttisesta prosessista, keskustelusta ja toiminnallisuudesta itsetuntemuksen ja itsearvostuksen kehittämisessä. Joskus käytetään valokuvia, joskus valokuvataan, joskus mennään mettään, joskus hengitellään, joskus asioita symbolisoidaan ja tehdään näkyviksi erilaisilla harjoituksilla missä huoneen tuolitkin saattavat saada omat tehtävänsä jne.

Näköjään olin repäissy sen voimauttavan valokuvan siihen eteen jonkinlaiseksi suojaksi. Kai olin joskus ajatellu että riitän paremmin kun siinä on tuommoinen etuliite. Onneksi mä tajusin tuon suojan olemassaolon ja kun sen tajusin, halusin tietysti astua sieltä suojasta pois. Mun ei enää tartte mennä koulutusten, menetelmien tai kokemuksen taakse, vaikka niistä kaikki hyöty ite työssä tietysti irti otetaanki. Facebookissa etuliitteet sai siis kyytiä ja syntyi uusi nimi kertomaan nimenomaan minusta ihmisenä; Rakkaudella, Riikka. Ku on todella ostanu ite oman unelman, on sen myyminen myös muille helpompaa. “Millaisten suojien takana sinä piileskelet? Miten määrittelet itseäsi kuka olet ja ovatko kaikki määritelmät todella tarpeen? Herää joka kerta, kun sanot sanan ”mutta” tai ”noku” ja tsekkaa onko homma todella näin vai elätkö mahdollisesti suojiesi takana? Suojat voi tuntua turvallisilta, mutta niistä vapautuminen voi vapauttaa sellaista uutta energiaa, jota et edes tiennyt olemassa olevaksi.”

ITSEARVOSTUS VIE SINUA LÄHEMMÄS OMIA UNELMIA JA SITÄ ELÄMÄÄ MITÄ HALUAT ELÄÄ. Itsetuntemus auttaa sinua tunnistamaan ansat, jotka vaikeuttavat unelmien luo pääsemistä. Tarvitsetko sinä vieressä kulkijaa ja sparraajaa, joka huolehtii että voit voimavarakeskeisesti ja turvallisesti tutkailla itteäsi ja omaa elämääsi? Tiiät mitä tehä, riikka@vaaraniemi.net.
Niin, ja kiitos Juha siemenistä. <3

 

2 Comments

  1. Hei, hyvä ja hieno teksti. Kiitos.
    Oot löytänyt upeasti polkusi?
    Yt. Sirpa

    1. Kiitos ❤

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *