Uskallanko juhlia kanssasi?

Viime ajat on ollu erittäin mielenkiintoisia. Mulla on oma tyyli tehdä omaa duunia ja siihen liittyy monia elementtejä mitä on vaikea sanoittaa parilla sanalla. Näin yrittäjän näkökulmasta se on haaste, miten nimetään, mitä kirjoitetaan maksusitoumukseen tai laskuun? No kyllähän niihin sanat löytyy mutta kiva olis että homma olis paremmin jäsentynyttä ja haaveiden kasvaessa myös paremmin siirrettävissä.

Mulla on jo hyvän aikaa ollu mielessä uuden koulutuksen kehittäminen, joka olis suunnattu sote-alalle ja toki monialaisesti oma settinsä. Kuitenkin joka kerta on tullu tökkäys jossain kohtaa, ei vaan lähe lentoon vaikka periaatteessa tiiän jo sisällön. Mulla on ollu tulevaisuuteen liittyviä haaveita, jotka onneksi ymmärsin jakaa oikean ihmisen kanssa, jolta sain sopivasti lisäsyttöä (Intohimobisneksen Susanna Wallin). Eräänä yönä kaikki alkoi selkenemään, ensin tuli nimi, sitten merkitykset ja sitten vasta sanat, lopputuloksena oma menetelmä, joka on tällä hetkellä rekisteröintikäsittelyssä PRH:ssa.

Mulle tää tarkoittaa työrintamalla maailman hienointa asiaa ja tunnen suurta merkityksellisyyden kokemusta kaikesta; siitä miten oon tuntenu tuskaa valmiista saappaista, kaipuuta vapauteen ja vastuuseen työrintamalla, oman sisäisen äänen kuulemisesta ja seuraamisesta, ja siihen luottamukseen, että mulla vaan pitää tehdä nyt näin. Plus kaikki se mitä liittyy työn tekemisen ulkopuolelle, ihan vaan ihmisyyteen, olemiseen ja elämiseen, siihen liittyvään ihanuuteen ja kipuiluun.

Oma menetelmä tuntuu omalta lapselta, vaikkakin on hieman eri paketissa kuin oikeat lapseni. Tää uusi lapsi syntyi pääsiäisen tienoilla ja nyt se tuossa köllöttelee pehmeän peiton päällä ja kattelee mitä ympärillä tapahtuu. No mitä mä teen tän uuden lapsen kans? Mä piirrän siitä, kirjoitan siitä, puhun ääneen, ihastelen sitä. Mulla oli tunne, että tän kans on oltava hiljaa, enkä halunnu esitellä lasta ensin kenellekään, mun täytyy eka itse tutustua siihen. Kuitenkin ku aikaa kuluu, nousee häpeä. Häpeä kuiskii: ”Entä jos sä kuvittelet, että tää on hyvä juttu, ja oikeasti tää onki ihan paska?”, ”Hah, oma menetelmä mukamas, mitä sä oikein kuvittelet?”, ”Ihan sama olis vetää koko juttu pöntöstä alas, ei tää oo mitään.”

Tunnustelen häpeää, se ei tunnu kivalta, mutta kun kyseessä on vanha tuttu, ei oo myöskään tarvetta juosta karkuunkaan. Välillä käväsen kokeilemassa miltä häpeässä kieriskely tuntuu, välillä kattelen sitä etäisyyden päästä. Oon puhelimessa muutamien ihmisten kanssa kenen kanssa haluaisin puhua uudesta lapsesta, en kuitenkaan puhu. Haluaisin juhlia, jakaa ja kertoa, mutta entä jos lapseni ei tulekaan hyväksytyksi? Entä jos vaan minä nään sen hienouden ja muut ei tavoitakkaan sen ideaa? Muistutan itselleni, että suurimmaksi osaksi juju on siinä mitä teen jo nyt, joka on jo valmiiksi hyväksi havaittu ja koettu, nyt se kaikki saa vain ja ainoastaan nimen ja muutaman lisätwistin.

Alan perustelemaan. Perustelen, perustelen ja perustelen. Kirjoitan sote-kielen termein juttua auki. Siis minä, joka nimenomaan haluaa puhua ihmisten kielellä. Nythän se naurattaa. Häpeä pistää mua ruotuun ja minä kiltisti seuraan perässä (vaikka toki tuo perustelukin on tarpeellista). Kun juttu on kirjoitettu, tulee uusi halu juhlia, mutta uskallanko? En enää pysty oottamaan vaan sanat haluaa tulla ulos suustani. Näytän hahmotelmaani muutamalle sote-alan luottoihmiselle, jotka tuntuu tähän hetkeen sopivilta, haluan kriittistä palautetta ja kerjään ruoskaa. Oon maailman onnellisin ihminen kun muutkin näkevät lapseni kauneuden ja tärkeyden. Nyt tää pitää päästä kääntämään ihmisten kielelle. Ja nyt en millään malttais oottaa että pääsen kertomaan tästä kaikille. Soitin eilen PRH:hon muutamasta asiasta käsittelyyn liittyen ja samalla kysyin käsittelyaikoja. ”Pari kuukautta”, sanoo virkailija. Niin, parin kuun paikkeillahan nimi yleensä lapselle annetaankin.

Pari kuukautta aikaa suomentamiseen ja kaiken suunnitteluun. Sit pidetään juhlat, ja minä haluan juhlia kanssasi.

P.S. Jos itsetuntemus, tietoisuus- ja tunnetaidot, läsnäolo, kehollisuus jne on kiinnostavia aiheita, joihin haluaisit pysähtyä joko työnohjauksessa tai henkilökohtaisessa itsetuntemussetissä, mä oon just sitä varten olemassa.  www.rakkaudellariikka.fi

Leave a Comment

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *