Ammatillinen filosofiani ja viitekehykseni
Miksi talo?
Haluan kertoa sinulle hieman siitä, millaiseen ihmiskäsitykseen ja ammatilliseen filosofiaan työskentelyni perustuu.
Tämän avaaminen ei ole aivan yksinkertaista, sillä sen taustalla on monia toisiinsa kietoutuvia ajatuksia ihmisyydestä, kokemuksellisuudesta, kohtaamisesta ja muutoksesta.
Haluan kuitenkin kertoa niistä mahdollisimman ymmärrettävästi ja lähestyttävästi. Ihmisten kielellä. Siksi olen valinnut tavaksi kuvata ajatteluani talo-metaforan kautta. Ja muutenkin, rakastan metaforia ja niiden kanssa työskentelyä.
Talo toimii vertauskuvana sekä ihmisyydelle että ihmisten väliselle kohtaamiselle. Sen eri osat kuvaavat niitä asioita, joita pidän tärkeinä itsen ja toisten ymmärtämisessä sekä ihmisten kanssa työskentelyssä.
Tämä talo ei ole valmis rakennus tai mitenkään tarkasti rajattu, vaan tapa hahmottaa ihmisyyttä, kohtaamista ja sitä tilaa, jossa ihmisellä on mahdollisuus olla, kokea, tutkia ja muuttua.
Talon ympäristö
Ihminen omassa eletyssä maailmassaan
Työskentelyni filosofisena lähtökohtana on fenomenologinen ihmiskäsitys.
Lähestyn ihmistä hänen oman kokemuksensa kautta. Jokainen meistä elää omassa maailmassaan, johon kuuluvat eletty elämä, kokemukset, ihmissuhteet, keho, tunteet ja niille annetut merkitykset jne.
Minua kiinnostaa, miten ihminen itse kokee elämänsä ja ympäröivän maailman. En lähde liikkeelle yhteiskunnan tai kulttuurin määrittelemistä tai kenenkään määrittelemistä asioista tai odotuksista, millainen ihmisen pitäisi olla. Haluan päästä käsiksi siihen, miten ihminen itse kokee, elää ja merkityksellistää omaa olemassaoloaan.
Talon rakenne
Turvallisuus, kokeminen ja yhteys
Perusta – turvallisuus
Turvallisuus on kaiken työskentelyn perusta. Se rakentuu luottamuksesta, hyväksytyksi tulemisesta, ennakoitavuudesta sekä kokemuksesta, että tulee nähdyksi ja kuulluksi.
Myös se kuuluu turvallisuuteen, että sinun on lupa tuntea turvattomuutta. Sinun ei tarvitse kertoa asioita, joiden kertominen ei tunnu sopivalta. Saat epäröidä, ottaa etäisyyttä ja tunnustella, mikä tuntuu juuri nyt mahdolliselta.
Työskentelymme ja vuorovaikutuksemme voivat olla turvallisuuden harjoituskenttä, jossa on mahdollista tutkia omia rajoja ja kohdata myös vaikeilta tuntuvia asioita. Turvallisuus ei tarkoita sitä, ettei koskaan tuntuisi epämukavalta, vaan sitä, ettei vaikeidenkaan asioiden kanssa tarvitse jäädä yksin.
Asiakkaan ja ammattilaisen välinen ihmissuhde voi tarjota mahdollisuuden harjoitella uudenlaisia tapoja olla suhteessa toiseen ihmiseen.
Kun luottamuksemme syvenee, voit huomata, että voit sanoa minulle ei, olla eri mieltä, ilmaista pettymyksesi tai kertoa, jos jokin toimintani tuntuu sinusta epämukavalta. Näitä kokemuksia voidaan yhdessä tutkia ja niistä voidaan oppia. Ja vähitellen nämä kokemukset voivat saada tilaa ja siirtyä myös muihin ihmissuhteisiin ja elämän tilanteisiin.
Myös ammattilaisena minun on tärkeää tuntea itseäni, tunnistaa omia rajojani ja huolehtia omasta turvallisuudestani. Voin rakentaa turvallisuutta omalla läsnäolollani, toiminnallani ja vuorovaikutuksellani. Turvallisuus ei siis ole vain jotakin, mitä tarjoan asiakkaalle, vaan jotakin, jonka rakentumiseen osallistumme molemmat. Ammattilaisena kannan kuitenkin vastuun omasta toiminnastani ja työskentelyn turvallisista rajoista.
Seinät – kognitiivinen ja kokemuksellinen ulottuvuus
Työskentelyssäni yhdistyvät ajattelun ja kokemisen ulottuvuudet. Voimme tutkia ajatuksia, uskomuksia ja tulkintoja, mutta yhtä lailla tunteita, kehollisia kokemuksia ja mielikuvia.
Näen nämä toisiaan täydentävinä tapoina ymmärtää ihmistä ja mahdollistaa uusia oivalluksia ja kokemuksia.
Kun yhdistämme työskentelyyn sekä älyllisen ulottuvuuden että kokemuksellisuuden, emme ainoastaan opi ymmärtämään asioita uudella tavalla, vaan voimme myös saada uudenlaisia kokemuksia (Esimerkiksi on ihan eri asia järjellä kertoa itselleen ”minä olen tärkeä” kuin kokea se.)
Ikkunat – yhteys ympäröivään maailmaan
Ihminen elää aina suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Ikkunat kuvaavat yhteyttä ihmissuhteisiin, yhteisöihin, luontoon ja laajemmin olemassaoloon.
Minua kiinnostaa elämäsi ihmissuhteet. Ne kokemukset, kun koit tulleesi nähdyksi ja rakastetuksi, mutta yhtä lailla myös ne kokemukset, jolloin koit olevasi liikaa tai liian vähän. Myös se, millä tavalla nämä kokemukset ovat vaikuttaneet siihen millaista tarinaa kerrot itsestäsi, on tärkeää.
Jokaisella on omanlaiset ikkunat ja myös omanlainen suhde oman talon ikkunoihin. Joku haluaa avata ikkunansa ja katsella maailmaa uteliaasti, toinen kurkistaa sieltä toisinaan ja joku saattaa mieluummin kiertää ikkunat kaukaa. Minun tehtäväni ei ole määritellä, mikä on toiselle ihmiselle merkityksellistä, vaan olla kiinnostunut hänen omasta kokemuksestaan ja tavastaan nähdä maailma.
Ovet – rajat ja toimijuus
Ovet kuvaavat ihmisen oikeutta omiin rajoihin, valintoihin ja itsemääräämiseen.
Joskus on tarpeellista tutkia omien rajojen tunnistamista ja rajojen asettamista hyvinkin konkreettisesti. Myös se, ettet halua kertoa minulle jotain, on rajojen asettamista. On tosi ok jäädä myös miettimään tai olla vielä tietämättä mitä jostakin asiasta ajattelee. Kunnioitan toimijuuttasi, joka samalla antaa vahvistusta rajoihin liittyvissä kysymyksissä.
Katto – integratiivisuus
Katto kuvaa työskentelyni integratiivisuutta. En halua sovittaa ihmistä yhden teorian tai menetelmän sisään, vaan yhdistää erilaisia lähestymistapoja joustavasti ihmisen, hänen kokemustensa ja tilanteensa mukaan.
Katto tuo suojaa, mutta jättää tilaa uusille ajatuksille ja näkökulmille. Olen myös avoin oppimaan uutta ja laajentamaan omaa ajatteluani.
Talon sisin
Ihminen on kokonaisuus
Talossa ei ole sisäseiniä.
Ihmistä ei voi jakaa erillisiin osiin, joita tarkastellaan toisistaan irrallaan. Ajatukset, tunteet, keholliset kokemukset, muistot ja merkitykset vaikuttavat jatkuvasti toisiinsa.
Ihmisyyteen kuuluu myös sielullinen ulottuvuus. Se voi ilmetä kokemuksena yhteydestä johonkin itseä suurempaan, henkisyytenä tai hengellisyytenä, elämän merkityksellisyyden kokemuksena tai olemassaolon ihmettelynä.
Tämä ulottuvuus voi olla ihmiselle hyvin merkityksellinen, mutta sen kokeminen ja määritteleminen ovat yksilöllisiä. En oleta, että jokainen kokee tai haluaa tutkia sitä. Jokaisella on oikeus omaan tapaansa ymmärtää ihmisyyttä ja olemassaoloa.
Ihminen on kokonaisuus, jossa kaikki ulottuvuudet ovat omalla tavallaan läsnä ja vaikuttavat toisiinsa. Voimme liikkua työskentelyssä kaikilla ihmisyyden tasoilla.
Yhteinen talo
Kohtaaminen
Kun kaksi ihmistä kohtaa, syntyy jotakin yhteistä. Asiakas ja ammattilainen tulevat kohtaamiseen omina ihmisinään, omine kokemuksineen ja kokemusmaailmoineen. Näiden välille muodostuu yhteinen tila, joka ei kuulu yksin kummallekaan.
Ammattilaisena en ole asiakkaan talon arkkitehti tai rakennustarkastaja. En tule suunnittelemaan, millainen hänen pitäisi olla, tai etsimään hänestä korjattavia puutteita.
Tulen kohtaamiseen omana itsenäni, oman ihmisyyteni ja ammatillisen osaamiseni kanssa. Tehtäväni on olla läsnä, kuunnella, kulkea rinnalla ja mahdollistaa turvallinen tila tutkimiselle ja kokemuksille. En halua piiloutua asiantuntijaroolin taakse. Olen kohtaamisessa ennen kaikkea ihminen, joka tuo mukanaan myös ammatillisen osaamisensa. Näen ammatillisuuden etenkin talon kirjahyllyn muodossa, voin ottaa sieltä apuvälineitä ja menetelmiä työskentelyyn. Kirjahylly ei kuitenkaan ole keskiössä. En käytä menetelmiä menetelmien vuoksi vaan aina sinun tilannettasi kuunnellen. Monesti on myös tärkeää antaa tilaa yhteiselle olemiselle.
Myös minä olen ihminen ja aina keskeneräinen. Ammatilliseen vastuuseeni kuuluu oman taustani ja toimintani riittävä tunteminen, omista rajoistani huolehtiminen sekä turvallisuuden rakentaminen omalla läsnäolollani ja vuorovaikutuksellani. Mikäli teen virheen tai epäonnistun, nostan mielellään käden pystyyn ja voimme tutkia mitä se taas herättää.
Keskeneräisyys
Koko filosofiani ytimessä on ajatus siitä, että keskeneräisyys kuuluu ihmisyyteen eikä ole jotakin, mikä pitäisi saada korjattua pois.
Ihmisen ei tarvitse olla valmis, tietää mitä sanoa tai ymmärtää kaikkea, mitä hänessä tapahtuu.
Yhteisessä tilassa saa ihmetellä, leikkiä, olla hiljaa, surra, iloita, epäillä ja etsiä. Ei tarvitse suorittaa vuorovaikutusta eikä olla jatkuvasti matkalla kohti jotakin parempaa.
Ajattelen, että ihminen on kokonainen ja arvokas jo nyt, keskeneräisyydestään huolimatta. Samalla hänellä on mahdollisuus muuttua, kasvaa ja löytää uusia tapoja kokea ja elää.
Hyväksyntä ja muutos eivät sulje toisiaan pois.
Kohtaan asiakkaani siinä talossa, joka on jo hänen. Voimme yhdessä tutkia, miltä siellä tuntuu, mitä siellä on ja mikä on juuri sinulle merkityksellistä. Joskus saatamme kiinnostua jostakin ovesta tai ikkunasta, joskus huomata, että jokin asia kaipaa huomiota. Ja joskus mitään ei tarvitse muuttaa.
Tärkein ajatus
Muutos ei aina ala siitä, että teemme enemmän. Joskus se alkaa siitä, että pysähdymme kuulemaan sitä, mikä meissä on jo pitkään odottanut huomiota.